Kategoriat
Yleinen

Onko lähiö rock? 5 kysymystä kallioista

Laura Uimonen

1. Onko lähiömaisema kalliomaisema?

Etenkin Espoossa kalliopinta pilkistää pihoilla, kulkureiteillä ja välillä silokallio tarjoaa laakean terassin, josta näkymät ulottuvat jopa kilometrien päähän. Aloitamme Olarista. Talojen välissä ja laidoilla kalliomäet sekä suuret puut säästettiin osaksi lähiöasumista. Autoteille leikattiin kallioperään syvät väylät, mutta kävelyraitit puolestaan seuraavat maaston korkoja ja jatkuvat siltana Kuitinmäen puolelle. Toistuuko kallioiden erityinen rooli myös muissa suomalaissa lähiöissä? 

Olari, Alaportti. Kuva on tutkimusryhmämme kävelyltä arkkitehtuuriltaan palkitussa lähiössä Olarissa.
2. Miten kalliot onnistuttiin säästämään lähiöissä? 

1950-luvulla Suomessa vauhtiin päässyt lähiörakentaminen sommitteli edelleen vielä 1980-luvun alussa rakennukset tonteille maaston muotoja säästäen. Pohjois-Leppävaarasta olemme nousseet kallioille Kyyhkysmäkeen Pohjois-Leppävaarasta Lintuvaaran etelälaidalle. Kalliot säästyivät veistoksellisten vapaasti sijoiteltujen lähiöiden lisäksi myös kompaktikaupunkien uusruutukaavan yhteydessä etenkin kortteleiden sisällä, kuten huomaamme uusruutukaavaa hyödyntäneessä Matinkylässä. Luontoon sijoitettu asumalähiö oli jo alusta alkaen uusi, joskin kiistelty, suunnittelijakunnan ihanne. Huolimatta korttelirakenteen muodosta herää kysymys miten elementtirakentamisessa onnistuttiin vuosikymmenten ajan rakentamaan topografiaa seuraten ja kalliot säästäen?  

3. Mitä kaikkea ovat kallioiden arvot? 

Palatessa lähiökävelyltä kotiin istun hetken satavuotiailla graniittiportailla Tampereella miettien mikä on kiviaineksen kestävää käyttöä ylipäänsä. Mistä harmaa graniitti on alun perin louhittu, onko se ehkä palvellut jo edellisen talon asukkaita ja minne rappu jatkaa matkaansa, jos talo täytyy joskus purkaa? Mieleen juolahtaa kiveen veistetyn patsaan varvas. Vuosisatoja sitten muokattu kivi ja valokuvan kannattelema muisto ulottuvat retkipäivääni. Lähiöissäkin piilottelee maatilojen kivijalkoja, mutta pääroolissa ovat rakentamattomat kalliot, joilla patsaan ajan ihminen saattoi jo kulkea.  

Rikkoutuneen patsaan osa, Forum Romanum, Rooma. 

Yritän listata kallioarvoja. Maisemalliset arvot ovat helposti kuviteltavissa ja kokemuksesta tuttuja: kallio muotoineen erottuu maisemasta ja näkymät sen päältä ovat yleisesti arvostettuja. Koettu pienilmastokin on tuttu: kesäiltana kallio hohkaa siihen varastoitunutta lämpöä, pysäyttää tuulen ”kuin kallio” ja kestää kulkijat kulumatta juuri lainkaan.  

Historia-arvot ulottuvat muinaisrannoista puolustusrakenteisiin, joiden äärellä kävelemme Leppävaaran Vallikalliolla. Biologiset arvot liittyvät kallioperän luomiin luontotyyppeihin. Kallioperämme on pääosin karua. Erityistä lajistoa löytyy ravinteikkailta kalkkikivikallioilta ja diapaaseilta, joiden luontoarvot on yleensä suojeltu. Luontoarvot kietoutuvat kuitenkin edellisiin arvoihin: paahteinen kallio luo suotuisat olot tietyille kasveille, jäkälille ja eliöille, kuten tietyille hyönteisille. Jyrkän kallioseinän varjossa puolestaan saavat suojaa toiset kasvit, sammalet ja eliöt, luolissa lepakot.  

Soukassa kalliot on nostettu osaksi kaavoitettavan alueiden arvoja niin keskellä tiivistyvää rakennetta kuin sen laidalla, jossa sijaitsee valtakunnallisesti arvokas Kasavuori. Kallioarvojen pohtimiseen lähiöissä sopii myös kiven ympäristöestetiikasta nouseva Yrjö Sepänmaan jäsennys, jossa omat arvottamiskategoriansa saavat taide tulkintoineen, koettu ja eletty kiven maailma, käyttö sekä kategorioita yhdistävä tiede ja sen eri alueiden arvottamisen tavat niin luonnontieteissä, kulttuuri- ja yhteiskuntatieteissä että taloustieteessä. Kuuman päivän kiipeily Kasavuorelle näyttää monta päiväretkeilijää ja yhden ulkoilmakonttoriin siirtyneen työntekijän. 

4. Onko peruskallio arvo sinänsä?  

Vaikka havahdun kalliomaisemaan juuri lähiössä, on kysyttävä kalliosta perusarvona. Jo käsite on symbolinen: vakaa kuin kallio. Käytännössä Suomen kallioperä on seismologisesti vakaata ja Euraasian vanhinta. Täällä peruskallio on kulunut melko tasaiseksi ja on usein näkyvissä maapinnassa, kiitos jääkausien. Suomen kallioperästä pääosa on arvioitu 2,5–1,6 miljardin vuoden ikäiseksi.  Kallio sitoo siten paikan ja siinä elävän ihmisen luonnon aikajanaan, jossa olemme hyvin nuoria uustulokkaita maapallon historiassa. Lähiöt puolestaan uusi asumisen kerros, usein muinaisilla asuinpaikoilla kallioisten muinaisrantojen tuntumassa. 

Suhdetta tähän aikajanaan ja kaupungistumisaallon tuntoihin kuvaa hyvin lainaus Anni Kytömäen teoksesta Margarita, jossa päähenkilö muuttaa pääkaupunkiseudun laidalle: 

Kaupunki on uusi maailma, vaikka saaren rannasta katsoessa sen huomaa lankeavan mereen pajain, pyörein kalliopolvin. Kallio kaupungin alla on ikivanha, ihmismetsä lyhytikäinen, tuskin humahtaa ennen kuin lakoaa, mutta niin tiuha etten ole horjunut taaksepäin.

Kallioiden puolesta käydään juuri nyt kamppailua kaupungissa. Helsingin Kumpulan Limingankatu ja Savonkatu, ovat nousseet otsikoihin kallioiden katoamisen pelossa. Kumpulassa kallio louhitaan pois päiväkodin tieltä ja Savonkatua kehitetään Mind16-menetelmällä, jonka profilointitutkimuksen mukaan ”Alppilan kallioita arvostetaan, ja ne nousevat kehittämisen suhteen esiin kaikkein merkittävimpinä asiana.” Asukkaille kallioissa ei kuitenkaan ole yleensä kyse laillisista säästämisperusteista kuten kallioluonnon harvinaisuudesta tai uhanalaisuudesta, vaan kallioiden eri arvot kietoutuvat toisiinsa.  Uhanalaisuuden rinnalle noussut luonnon monimuotoisuuden tavoite auttaa näkemään, miten luontoarvot kietoutuvat koko ekosysteemiin, etenkin puustoon, joka säätelee valoa ja varjoa, eroosiota ja luo yhdessä kallio- ja maaperän sekä vesiolosuhteiden kanssa paikallisesti ainutlaatuisia elinympäristöjä.  

5. Voidaanko kalliot säästää tiivistyvissä lähiöissä? 

Kävely jatkuu Karakalliossa. Jo lähiön nimi korostaa kallioluontoa. Uusi täydennyskohde syntyy kalliomaisemaan, jossa lähes koko tontin laajuudelta uusi rakennus porautuu syvälle kallioperään.  Tapahtumaa voi seurata rakennuttajan viikkotiedotteista, joissa ilmakuva paljastaa kuinka kallio antaa periksi uudelle. Todennäköisesti kallioperä rouhitaan uuden betonin materiaaliksi ja se jatkaa matkaansa asumiseen jossakin muualla? 

Uudet asukkaat tarvitsevat tilaa autoille, varastoille, talot yhä kasvavalle määrälle teknisiä järjestelmiä. Pelastusreitti ja esteettömyysvaatimukset räjäyttävät miljoonia, jopa miljardeja vuosia vanhan materiaalin murskeeksi: siitä tulee uutta betonia, materiaalia maantäyttöihin. Voisiko kallioita säästää myös nykyrakentamisessa? Huoli kallioista jatkuu, ei vain kaupungissa vaan myös lähiöissä. Kallioalueiden suojeluarvojen inventointia kiirehdittiin jo 2004 painottaen kallioista saatavan kiviaineksen käytön kasvua etenkin luonnon soraa korvaavana materiaalina rakentamisessa. Ehtiikö inventoitu tieto vaikuttamaan maankäyttöä ohjaaviin ajureihin ennen kuin tavallisista lähiökallioista tulee uhanalaisia vai onko kyse syvemmällä asumisemme arvoissa, joissa materiaalintaju hämärtyy nopeasti tarjolle tulevien uusien tarpeiden, tuotteiden ja tapojemme arjessa. Kallioista saatavat mineraalit kietoutuvat tietokoneiden ja puhelimien sisuksiin, akkuihin ja todennäköisesti useampaan arkitapaani kuin uskallan arvata. Olisiko juuri väljään rakennetuissa lähiöissä erityinen syy säästää kalliot osana alkuperäistä lähiötilaa? 

Lähteet:  

Husa, Jukka; Teeriaho, Jari (2004). Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Uudellamaalla. Alueelliset ympäristöjulkaisut. AY 350. Suomen Ympäristökeskus. 

Kontula, T., Teeriaho, J., Husa, J., Grönlund, A., Gustafsson, J., Juutinen, R., Jäkäläniemi, A., Korvenpää, T., Nurmi, H., Pykälä, J. 2018. Kalliot ja kivikot. Julk.: Kontula, T. & Raunio, A. (toim.).  Osa 2 7. Kalliot ja kivikot, 569-657. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-4819-4 

Kytömäki, Anni 2020. Margarita. Gummerus Kustannus Oy: Helsinki. 

Lammi. E & P. Routasuo (2012). Espoon arvokkaat luontokohteet 2012. Espoon ympäristölautakunnan julkaisusarja 2/2012. https://www.espoo.fi/download/Lammi_E_ja_Routasuo_P_2013_Espoon_arvokkaat_luontokohteet_2012_Espoon_ymparistolautakunnan_julkaisusarja_22013/19bec7d1-6c3b-4c41-9a5e-58ad50bf4252/44832 

Sepänmaa, Y. Ovenavaus kiven estetiikkaan teoksessa Jalo kivi Toim. Y. & Heikkilä-Palo; L. ja Kaukio V. 2010, s. 27-43. 

Soukka-visio, Maiseman ja täydennysrakentamisen yhteensovittamisesta, 2017. https://docplayer.fi/108879640-Soukka-visio-taydennysrakentaminen-soukassa-1-kutsutyopaja-muistio.html 

Espoon eteläosien yleiskaava, Maisemaselvitykset 2002, Kasavuori, Espoonlahti. Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen tutkimuksia ja selvityksiä B57:2002. https://www.espoo.fi/download/noname/%7BEB5D2982-7D8A-4FB5-8B0C-A618F06FBA57%7D/11058 

Vilkka, L. Oikeutta kallioille teoksessa Jalo kivi Toim. Sepänmaa, Y. & Heikkilä-Palo; L. ja Kaukio V. 2010, s. 212–221. 

Asukkaat ällistyivät Helsingin päätöksestä räjäyttää lasten suosima leikkipaikka – miksi päiväkotia ei rakenneta viereiselle hiekkakentälle? Helsingin Uutiset, Siippainen, Aapo 22.7.2020, https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/2340380 luettu 31.5.2021 

Savonkatu kehittyy-sivusto. NCC ja Helsingin kaupunki. https://savonkatukehittyy.fi/savonkadun-asukkaiden-toiveita-ja-alueen-ominaispiirteita-selvitetty-myos-mind16-menetelmalla/ 

Helsinki ei anna periksi: Kumpulan rakastetut kalliot vedetään matalaksi päiväkodin tieltä alkuvuodesta – Viereen jää tyhjä rakentamaton tontti, 30.12.2020, Helsingin Sanomat, Saga Sinisalo. 

 

Tekijä Lähioblogi

Lähiöblogi on Tampereen yliopiston Muuttuva lähiö ja Aalto yliopiston Lähiöpride -hankkeiden yhteinen blogi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s